Leidit

Leidit olivat kokoontuneet tapaamiseen Vanajanselän aalloille. He olivat nuoria ja haluttuja 60-luvulla. Silloin heillä riitti vauhtia ja vientiä. Jokainen oli viimeisen päälle trimmattu ja puunattu lakkaa säästelemättä.

Lähes puoli vuosisataa myöhemmin oli jälleennäkemisen riemu suuri. Paikalla on monta nuoruuden ystävää ja kilpasiskoa pahimmasta päästä. Jokainen haluaa kertoa ja vaihtaa kuulumisia. “Minä aion yhä pärjätä nuoremmilleni ja tiedän siihen kyllä keinot”, sanoi eräs. “Minä puolestani tarvitsen täydellisen peruskunnostuksen ja kasvojen kohotuksen”, jatkoi toinen hieman alakuloisena. “Miten sinä olet säilynyt noin hyvännäköisenä?”, kysyi eräskin kohteliaasti Bezique-rouvalta.

Sitten tuli aika siirtyä vesille. Rouvat nostivat purjeensa ja ryhtyivät kilpasille. Suomen kielestä ei muuten käy ilmi, että veneet ovat naissukupuolta. Kipparit olivat tällä kertaa kuitenkin miehiä ja kokeneita veteraaneja, kuten veneensäkin. Olipa muutama nuorempikin purjehtija todistamassa rouvien historiallista jälleennäkemistä. Mahonkiset kaunottaret saivat tuta uudelleen nuoruuden päiviensä vauhdin navakassa tuulessa. Useimmat heistä joutuivat taipumaan sisävesien armottoman yllätyksellisissä puuskissa päätyen lopulta kyljelleen tai peräti tuikkaamaan mastonsa järven saviseen pohjaan. Kellahtipa myös meidän Beziquemmekin, joten pääsin minäkin vihdoin talviturkistani.

Tiemme ovat kulkeneet erilleen, tuumasivat leidit mietteissään. Moni vanha tuttu on päätynyt juhannusnuotioon tai makaa unohdettuna jonkin ladon ylisillä. Ollaan tyytyväisiä, että meillä on joku meistä huolehtimassa. Ikä tekee tehtävänsä emmekä ehkä monesti enää tapaa. Monikaan ei pidä meitä vanhoja leidejä säilyttämisen arvoisena ja niinhän meillekin tulee väistämättä käymään, että yksi toisensa jälkeen vain häviämme johonkin. Pienillä panostuksilla ja hyvällä hoidolla meistä olisi kuitenkin iloa vielä moniksi vuosikymmeniksi. Puuta voi sitäpaitsi korjata loputtomiin. Meille olisi jopa ikuinen elämä mahdollinen, jos niin haluttaisiin. Muistelkaamme tätä jälleennäkemistä sillä lämmöllä, mitä tämä ihana kesä ja viikonloppu meille tarjosi.

Viklat ja osaamisen historia

Amerikkalainen William Crosby suunnitteli vuonna 1931 kahden hengen miehistöllä purjehdittavan viklan. Venetyypillä on ikää lähes 80 vuotta ja tänä aikana se on levinnyt ympäri maailmaa yhdeksi mailman suosituimmista kevytveneluokista.

Crosby pyrki suunnittelemaan veneen rakenteeltaan niin yksinkertaiseksi, että sen voisi jokainen koulupoikakin kohtuukustannuksin itselleen valmistaa. Asiassa lienee jonkin verran perää, sillä isäni rakensi niitä nuorena miehenä Kokkolassa kaksikin kappaletta vailla erityistä alan koulutusta. Käsityön osuus nykyajan koulujen opetussuunnitelmissa on kuitenkin niin vähäinen, että vene jäisi tämän päivän koululaisilta kyllä varmuudella rakentamatta.

Yrjö Halén rakensi Viklan rekisterinumerolla L-5560 vuonna 1964. Arvostettu turkulainen veneenrakentaja valmisti elämänsä aikana useita vikloja. Niiden rungot oli perinteisesti tehty mahongista ja lukuisista yksityiskohdista näkee, että tekijä hallitsi veneenrakennuksen perinpohjaisesti.

Halénin viklat rakennettiin kilpailukäyttöön, joten niiden tuli täyttää tarkat vaatimukset mittojen ja painon osalta. Valmistuksessa käytettiin hyväksi sabluunoja, joiden avulla samanlaisia kappaleita voitiin helposti valmistaa useampia. Työn alla on voinut hyvinkin olla useampia vikloja yhtä aikaa. Teollisesta sarjatuotannosta ei kuitenkaan voi puhua, koska veneenrakentajalla itsellään oli keskeinen rooli valmistusprosessissa.

Beziqueksi vuonna -64 kastettu vikla pääsi viime kesänä vesille ensimmäisen kerran neljännesvuosisataan. Tänä aikana se oli muuttanut talvehtimispaikasta toiseen, tarjoten suojan milloin hiirille, jäniksille tai muille metsän asukeille. Alkuperäinen masto oli joutunut pursiseuran suursiivouksessa jätekuormaan.

Kunnostustöitä tehdessäni sain ihailla Yrjö Halénin taidokkaita ratkaisuja ja ilmeistä kärsivällisyyttä. Veneiden ja laivojen valmistaminen puusta on ihmiskunnan vanhimpia taitoja. Vesillä liikkuminen on ollut yksi kaikkein tärkeimmistä aktiviteeteistä lähes minkä tahansa kansan tai kansakunnan parissa. Osaamisen historia kiteytyy myös viklan pienissä yksityiskohdissa.