Lepäämään jättäminen

Pihaan nousi valtava teltta. Ainakin lähinaapurit tietävät, että siellä ei ole tarkoitus pitää seuroja eikä harjoitella sirkustemppuja.

On tavallista, että aikuiset hankkivat jossain vaiheessa omiin nuoruuden haaveisiinsa tai harrastuksiinsa liittyviä esineitä kuten moottoripyöriä, avoautoja tai sähkökitaroita. Majaileeko teltassa sitten muskelivene tai tyylikäs Riva? Vene siellä kyllä on ja helmi ainakin omistajansa mielestä.

Ollaan siis samoilla linjoilla muiden nuorenmielisten kanssa. Purjehdus jäi aikoinaan perheen ja opintojen tieltä. En kuitenkaan luopunut harrastuksestani lopullisesti, vaan se jäi lepäämään. Reilun neljännesvuosisadan jälkeen purjehdus näyttäytyy uudessa valossa. On yhä hauskaa tulla ensimmäisenä maaliin, mutta paljon sitä tärkeämpää on kenen kanssa sen jakaa. Myös kylmää ja märkää sietää paremmin veneessä, jonka on omin käsin saattanut uuteen kukoistukseen.

Viaporin Tuoppi järjestetään Helsingissä vuosittain. Kilpailusta on ehtinyt muodostua perinne, vaikka se on saanut alkunsa sen jälkeen kun harrastukseni oli jäänyt lepotauolle. Huomaan ilokseni, että myös moni muu näyttää suhtautuvan purjehdukseen ja vanhoihin veneisiin kuten minä. Ei vain Helsingissä, vaan ympäri Eurooppaa on vanhojen veneiden entisöinti tullut suosituksi harrastukseksi. Puuvenetapahtumiin saisi kulumaan helposti vaikka koko kesän ilman että pitkästä lepäämään jättämisestä voisi sanoa olleen haittaa - päinvastoin.

Viklat ja osaamisen historia

Amerikkalainen William Crosby suunnitteli vuonna 1931 kahden hengen miehistöllä purjehdittavan viklan. Venetyypillä on ikää lähes 80 vuotta ja tänä aikana se on levinnyt ympäri maailmaa yhdeksi mailman suosituimmista kevytveneluokista.

Crosby pyrki suunnittelemaan veneen rakenteeltaan niin yksinkertaiseksi, että sen voisi jokainen koulupoikakin kohtuukustannuksin itselleen valmistaa. Asiassa lienee jonkin verran perää, sillä isäni rakensi niitä nuorena miehenä Kokkolassa kaksikin kappaletta vailla erityistä alan koulutusta. Käsityön osuus nykyajan koulujen opetussuunnitelmissa on kuitenkin niin vähäinen, että vene jäisi tämän päivän koululaisilta kyllä varmuudella rakentamatta.

Yrjö Halén rakensi Viklan rekisterinumerolla L-5560 vuonna 1964. Arvostettu turkulainen veneenrakentaja valmisti elämänsä aikana useita vikloja. Niiden rungot oli perinteisesti tehty mahongista ja lukuisista yksityiskohdista näkee, että tekijä hallitsi veneenrakennuksen perinpohjaisesti.

Halénin viklat rakennettiin kilpailukäyttöön, joten niiden tuli täyttää tarkat vaatimukset mittojen ja painon osalta. Valmistuksessa käytettiin hyväksi sabluunoja, joiden avulla samanlaisia kappaleita voitiin helposti valmistaa useampia. Työn alla on voinut hyvinkin olla useampia vikloja yhtä aikaa. Teollisesta sarjatuotannosta ei kuitenkaan voi puhua, koska veneenrakentajalla itsellään oli keskeinen rooli valmistusprosessissa.

Beziqueksi vuonna -64 kastettu vikla pääsi viime kesänä vesille ensimmäisen kerran neljännesvuosisataan. Tänä aikana se oli muuttanut talvehtimispaikasta toiseen, tarjoten suojan milloin hiirille, jäniksille tai muille metsän asukeille. Alkuperäinen masto oli joutunut pursiseuran suursiivouksessa jätekuormaan.

Kunnostustöitä tehdessäni sain ihailla Yrjö Halénin taidokkaita ratkaisuja ja ilmeistä kärsivällisyyttä. Veneiden ja laivojen valmistaminen puusta on ihmiskunnan vanhimpia taitoja. Vesillä liikkuminen on ollut yksi kaikkein tärkeimmistä aktiviteeteistä lähes minkä tahansa kansan tai kansakunnan parissa. Osaamisen historia kiteytyy myös viklan pienissä yksityiskohdissa.