2000-luvun koulutuksen mahdollisuudet

Siirrettävä koulu

Olympiapurjehtijat valitsevat taktisesti vaikka hitaamman ja pidemmän reitin maaliin, jos kilpakumppanit seuraavat samalla kurssilla ja pysyvät takana. Samanlainen on tilanne Suomen valtiollisella koulutusmonopolilla, joka ei suuresta koostaan johtuen kykene uudella vuosituhannella vaadittavaan ketteryyteen eli reagoimaan ympärillä kiihtyvällä vauhdilla tapahtuvaan muutokseen. Purjehduksessa kärkipaikan säilyttäminen muuttuu vaikeaksi, kun kilpailijat eivät vain seuraa johtavaa venettä vaan hakevat uusia ja parempia tuulia radan muilta alueilta.

Toisaalta kaikkihan on hyvin niin kauan kun missään muualla ei ryhdytä hakemaan uusia tuulia eli kehittämään uusia pedagogisia tai huokempia ja tehokkaampia koulutuksen järjestämiseen liittyviä ratkaisuja. PISA –tutkimusten tulokset perustuvat kansainvälisiin oppimisvertailuihin ja monet maat sijoittuvat niissä Suomea huonommin. Suomi kehittää koulutusjärjestelmäänsä pienin varovaisin askelin, koska pyrkii taktisesti pitämään itsensä koulutuksen kärkijoukossa.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän pohjalta ja sen hyviä puolia nykyteknologian kanssa yhdessä hyödyntäen on kuitenkin mahdollistaa muodostaa kilpailukykyisempi vaihtoehto. Olen muissa kirjoituksissani antanut viitteitä siitä minkälainen tulisi koulutusjärjestelmän olla, että vältettäisiin suurimmat nykyjärjestelmän tuottamat ongelmat. Niitä ovat mm. nuorisoikäluokkien myöhäinen siirtyminen työelämään ja suomalaisen työvoiman osaamistaso. 

Tarjoan koulutusjärjestelmän uudistamiseen ryhtyville tahoille henkilökohtaista tukeani ja pedagogista vaihtoehtoa, jonka avulla lapset ja nuoret valmistuvat nopeasti ensimmäiseen ammattiin ja voivat sen jälkeen valita jatkaako työelämässä vai opiskella pidemmälle teoreettisia osaamista edellyttäviin ammatteihin. Kehittämäni pedagoginen koulutusmalli perustuu laajaan kokemukseeni suomalaisen koulutusjärjestelmän asiantuntijana, opettajana sekä kasvatusfilosofina.

Luokkajuhla

Samat kulkijat vaeltavat päivästä toiseen vahtituvan editse. Ensin oikealta vasemmalle kohti R-kioskia ja kohta taas takaisin kotia kohden. Joku työntää lastenvaunuja ja joku kerää pulloja radalta. Aina samat kasvot junanvaunuissa ja monet vakiopaikoillaan. Pihoilla käynnistyvät autot muodostavat hetkessä jonon Kauklahdenväylän risteykseen.

Ihmiset liikkuvat omine aikatauluineen ja tapaavat toisiaan omien rutiineidensa mukaan. Katseita luodaan ja sanoja vaihdetaan. Mikään ei kuitenkaan koskaan toista itseään. Autot seisovat jonossa joka kerta eri järjestyksessä, junan paikat täyttyvät sattuman varaisesti ja joku jää ilman vakipaikkaansa. Ihmiset kohtaavat toisensa joka kerta ensimmäisen kerran. Jokainen tervehdys, ystävällinen ilme ja vaihdettu lause ovat osa monimutkaista, haurasta rakennetta, jossa ohikiitävä hetki muodostuu ja purkautuu muodostuakseen taas uudelleen.

Vuodet ja vuosikymmenet ovat nähneet triljoonia ja vielä ziljoonia palautumattomia hetkiä, muistoja ja kokemuksia. Miten tuo valtava määrä ainutkertaisia tilanteita muovaa ihmistä? On olemassa yksikertainen testi, jonka monet ovat tehneet. Voit ilmoittautua seuraavaan luokkajuhlaan ja tehdä aikamatkan nuoruuteesi. Kun vuosikymmenten takaiset koulukaverit puhuvat kanssasi ja huomaat, että sinun on helppo jatkaa aiheesta kuin aiheesta heidän kanssaan, ei muutos ole ollut kohdallasi kovin suuri. Vastaavasti, jos et oikein ymmärrä mistä he puhuvat ja kenelle, on aika tehnyt tehtävänsä.