Samat kulkijat vaeltavat päivästä toiseen vahtituvan editse. Ensin oikealta vasemmalle kohti R-kioskia ja kohta taas takaisin kotia kohden. Joku työntää lastenvaunuja ja joku kerää pulloja radalta. Aina samat kasvot junanvaunuissa ja monet vakiopaikoillaan. Pihoilla käynnistyvät autot muodostavat hetkessä jonon Kauklahdenväylän risteykseen.
Ihmiset liikkuvat omine aikatauluineen ja tapaavat toisiaan omien rutiineidensa mukaan. Katseita luodaan ja sanoja vaihdetaan. Mikään ei kuitenkaan koskaan toista itseään. Autot seisovat jonossa joka kerta eri järjestyksessä, junan paikat täyttyvät sattuman varaisesti ja joku jää ilman vakipaikkaansa. Ihmiset kohtaavat toisensa joka kerta ensimmäisen kerran. Jokainen tervehdys, ystävällinen ilme ja vaihdettu lause ovat osa monimutkaista, haurasta rakennetta, jossa ohikiitävä hetki muodostuu ja purkautuu muodostuakseen taas uudelleen.
Vuodet ja vuosikymmenet ovat nähneet triljoonia ja vielä ziljoonia palautumattomia hetkiä, muistoja ja kokemuksia. Miten tuo valtava määrä ainutkertaisia tilanteita muovaa ihmistä? On olemassa yksikertainen testi, jonka monet ovat tehneet. Voit ilmoittautua seuraavaan luokkajuhlaan ja tehdä aikamatkan nuoruuteesi. Kun vuosikymmenten takaiset koulukaverit puhuvat kanssasi ja huomaat, että sinun on helppo jatkaa aiheesta kuin aiheesta heidän kanssaan, ei muutos ole ollut kohdallasi kovin suuri. Vastaavasti, jos et oikein ymmärrä mistä he puhuvat ja kenelle, on aika tehnyt tehtävänsä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Luokkajuhla - jos ei ymmärrä mistä entiset luokkatoverit puhuvat, voi kyse olla muustakin kuin ajasta. Esimerkiksi sosiaalisesta etäisyydestä, liikutaan eri sfääreissä, yritysjohtajat omissaan ja tavalliset tallaajat omissaan. Suomessa edelleenkin voi myös syntyä johonkin tiettyyn yhteiskunnan kerrokseen. Luokkayhteiskunta ei ole mihinkään kuollut. Vaikka samalla luokalla onkin oltu. terveisin nimimerkki "luokkatoveri"
VastaaPoistaKiitos Olivia - hieno siirtymä luokkajuhlista luokkayhteiskuntaan!
VastaaPoistaMeidän nimenomaiset luokkajuhlamme voivat tosiaan johdattaa ajatukset tuohon luokkayhteiskunnan olemassaolon mahdollisuuteen. Jotain näkökohtia kannattaisi kuitenkin pohtia, jos halutaan arvioida ihmisiä heidän varallisuutensa kautta.
Minkälaisia elämänkokemuksia varallisuuden hankintaan ja omistamiseen liittyy, miten heidän kokemuksensa näkyvät siinä, mitä he tekevät ja ajattelevat sekä miten se muille välittyy. Voidaan ehkä ajatella, että henkilön varallisuus on helpompi hyväksyä, jos tiedetään siihen vaaditun huimia ponnistuksia ja urotekoja, kuten Hjalliksen maailmanympäripurjehdus, tai toisaalta kärsimyksiä, joilla ylenmääräinen varallisuus on ikään kuin lunastettu.
Luokkajuhla voi parhaimmillaan olla tilaisuus, jossa jokaisella on tasavertainen mahdollisuus näyttää, mikä ja kuka hänestä on tullut. Syntyperästä ja varallisuudesta riippumatta.