Luokkajuhla

Samat kulkijat vaeltavat päivästä toiseen vahtituvan editse. Ensin oikealta vasemmalle kohti R-kioskia ja kohta taas takaisin kotia kohden. Joku työntää lastenvaunuja ja joku kerää pulloja radalta. Aina samat kasvot junanvaunuissa ja monet vakiopaikoillaan. Pihoilla käynnistyvät autot muodostavat hetkessä jonon Kauklahdenväylän risteykseen.

Ihmiset liikkuvat omine aikatauluineen ja tapaavat toisiaan omien rutiineidensa mukaan. Katseita luodaan ja sanoja vaihdetaan. Mikään ei kuitenkaan koskaan toista itseään. Autot seisovat jonossa joka kerta eri järjestyksessä, junan paikat täyttyvät sattuman varaisesti ja joku jää ilman vakipaikkaansa. Ihmiset kohtaavat toisensa joka kerta ensimmäisen kerran. Jokainen tervehdys, ystävällinen ilme ja vaihdettu lause ovat osa monimutkaista, haurasta rakennetta, jossa ohikiitävä hetki muodostuu ja purkautuu muodostuakseen taas uudelleen.

Vuodet ja vuosikymmenet ovat nähneet triljoonia ja vielä ziljoonia palautumattomia hetkiä, muistoja ja kokemuksia. Miten tuo valtava määrä ainutkertaisia tilanteita muovaa ihmistä? On olemassa yksikertainen testi, jonka monet ovat tehneet. Voit ilmoittautua seuraavaan luokkajuhlaan ja tehdä aikamatkan nuoruuteesi. Kun vuosikymmenten takaiset koulukaverit puhuvat kanssasi ja huomaat, että sinun on helppo jatkaa aiheesta kuin aiheesta heidän kanssaan, ei muutos ole ollut kohdallasi kovin suuri. Vastaavasti, jos et oikein ymmärrä mistä he puhuvat ja kenelle, on aika tehnyt tehtävänsä.