Reissumies

Reissumies ilmestyi pihallemme aivan yllättäen. Se ei puhua pukahtanut, mutta siitä huokuva eläimellinen viisaus teki sanomattoman vaikutuksen. Koiran alkuperäistä kutsumanimeä en tiedä, mutta Harri olisi minun mielestäni ollut hyvä nimi harmaalle hirvikoiralle.

Reissumies Harri ehti reilun kahden viikon oleskelunsa aikana kotiutua ja tulla hyväksytyksi vahtituvan mäyräkoirien laumaan. Onni menetti sydämensä täysin pussaten ja halaten Harria ehtimästä päästyään. Lasse oli vähän varovainen isokokoisen kaverinsa lähettyvillä ja Tore puolestaan otti Harrilta heti luulot pois. Toren varoittava murina kuului kesken unienkin, jos Harri alkoi lähestyä Toren luita.

Harri oli nähtävästi nuori hirvikoira, joka oli jäänyt omistajillaan huonolle hoidolle ja lopulta laskettu irti. Totuus asiassa tuskin koskaan selviää. Lukuisiin katoamisilmoituksiimme vastasi aiemman omistajan sijasta henkilö, jonka perhe oli valmis tarjoamaan hyvän kodin Harrille.

Uuden omistajan lähdettyä Harri mukanaan, oli lauma ihmeissään ja surullinen. Kaikki pojat ovat vielä päivienkin jälkeen alakuloisia ja varsinkin Onni, jolle oman idolin lähtö on todella tiukka paikka.

Kiitos reissumies käynnistäsi ja onnea uuden elämän alkuun!

Löytyikö aikaa?

Rupattelin päivänä eräänä tuttavani kanssa, joka kertoi aikovansa ryhtyä harrastamaan liikuntaa. Ongelmana vain oli, että hän ei oikein tahdo löytää aikaa siihen. Aikani tuumailtuani huomasin, että eihän minullakaan ole aikaa. Ja sitten muistin mäyräkoiramme Onnin.

Keskimmäinen koiristamme on uskomaton pallotaituri. Pääasiallisena pelivälineenä sillä on tennispallo, joka on juuri sopivan kokoinen leukojen väliin ja jolla on sopiva kimmoisuus vielä varsin repaleisenakin ja koko karvapinta irtirevittynä. Onnin pallotaituruus ei ole pelkästään myötäsyntyistä lahjakkuutta, vaan siihen on tarvittu myös loputon määrä harjoittelua.

Onnillakaan ei ole aikaa. Onnihan on eläin. Eläimillä ei asiantuntijoiden mukaan ole kieltä, siis kielioppia ja sanakirjaa, joten eläimillä ei myöskään voi olla aikaa. Onnia ei ajan puute kuitenkaan haittaa. Onni pelaa palloa niin kauan kuin huvittaa ja riippumatta siitäkin huvittaako ketään heitellä palloa. Peli etenee siten, että jos Onnin valitsema pelikaveri ei riittävän nopeasti heitä palloa, niin seurauksena on armotonta haukkumista, kunnes pallo taas lentää.

Seuraavalla kerralla tavatessamme aionkin kysyä tuttavaltani onko hän löytänyt aikaa. Nimittäin minä en ainakaan ole. Enkä tunne ketään toistakaan, joka olisi löytänyt. Aikahan on vain sana.

Vahtipoikien ykkönen

Lasse on vahtipojistamme vanhin, kokenein ja tunnetuin.

Ikävuosia Lassella on vasta viisi, mutta elämä on muokannut Lassea juuri niin paljon kuin mäyräkoiria mikään voi muokata.

Talvella ja muutenkin kylmällä tai kostealla säällä Lasse käyttää vanhoista villapuseron hihoista leikattuja jumppereita. Hän on erittäin arka kylmälle ja viihtyykin parhaiten sängyssä peiton alla tai nojatuolin päällä vastalämmitetyn uunin vieressä.

Kylmänarkuus johtunee selkäleikkauksesta, joka Lasselle tehtiin mäyräkoirahalvauksen vuoksi. Leikkaus ja siitä toipuminen saksalaisessa eläinsairaalassa oli luultavasti Lassen elämän rankin juttu. Viereisissä häkeissä oli vain ärsyttäviä kissoja. Lääkärin oma mäyräkoira oli ainoa järkevä otus, joka edes joskus pistäytyi osastolla. Terapiajumpat ja uinnit toivat onneksi vaihtelua tylsyyteen. Kymmenen päivän kuluttua Lasse saikin jatkuvalla haukkumisellaan määräyksen kotihoitoon.

Mäyräkoirahalvaus iski Autobahnin pysähdyspaikalla, Baijerin rajalla Jenan kaupungista etelään. Pissatauolle pysähdyttäessä ei Lasse kyennyt lainkaan liikuttamaan pitkän kroppansa takaosaa. Tiesimme, että mäyräkoirahalvauksen osuessa kohdalle on toimittava nopeasti. Paranemisen mahdollisuudet näet heikkenevät radikaalisti, jos leikkausta ei voida aloittaa viimeistään kuuden tunnin kuluessa oireiden ilmaantumisesta.

Eläinlääkärin löytäminen keskellä Saksan maaseutua oli haastavaa ja saksankielentaito parani hetkessä. Löysimme lähimmän vastaanoton ystävällisten ihmisten avulla, tosin pienen harhailun jälkeen. Ensimmäisen lääkärin vastaanotto oli iltapäivisin suljettu, mutta sitkeällä yrityksellä saimme lääkärin poikkeamaan päivärutiinistaan (-uniltaan?). Lasse sai ensihoitona muutaman piikin ja ohjeen jatkaa matkaa suurempiin kaupunkeihin.

Kiiruhdimme Itävallan Innsbruckiin, jossa ystäväperheemme ohjasi Lassen sikäläiselle eläinklinikalle. Lasse sai lisää piikkejä ja yösijan valvotussa ympäristössä. Innsbruckista Lasse sai lähetteen Saksan Pidingiin, aivan Salzburgin liepeillä sijaitsevaan mäyräkoirien selkäleikkauksiin erikoistuneeseen eläinsairaalaan. Tohtori Thomas Gödde tutki Lassen ja totesi ennusteen erittäin huonoksi. Aikaa oli nyt kulunut liian paljon ja hän oli jo luvannut lapsilleen yhteisen perjantai-iltapäivän. Sitä paitsi leikkauksen hinnalla saisi kuulemma korillisen uusia koiranpentuja.

Ystävää ei kuitenkaan jätetä, eikä kaikkea oltu vielä tehty. Lasse kyyhötti nöyränä tutkimuspöydällä ja vetosi mitä ilmeisimmin mäyräkoirakatseellaan tohtori Göddeen, joka totesi Lassen olevan niin hyvä, mutta haavoittuvainen koira. Tohtori peruutti vapaapäivänsä ja Lasse leikattiin kolmantena vuorokautena halvauksen iskettyä. Jätimme Lassen Pidingiin luottaen siihen, että hän on parhaissa mahdollisissa käsissä. Seuraavana aamuna saimme tiedon, että Lasse yrittää kömpiä jaloilleen! Lääkäri ei kuulemma ollut nähnyt vastaavaa ihmeparanemista, vaikka on leikannut satoja mäyräkoiria. Lassen elämäntahto oli aivan omaa luokkaansa – tohtorin sanoin ”Lasse on päättänyt parantua”. Kiitos, tohtori Gödde!

Lasse on toipunut hyvin eikä liikkumisesta voi arvailla näitä hurjia koettelemuksia. Mutta Lassen liikehdinnän erikoispiirre on mehiläisiltä omaksuttu koreografia: sen sijaan, että kulkisi kadun suuntaisesti Lasse pujottelee taluttajansa ja velipoikiensa ympärillä neliapilakuviota, minkä seurauksena on jatkuvasti pysähdyttävä irrottelemaan jalkojen ympärille kiristyneitä talutushihnoja. Tärkeää on pitää lauma koossa!

Lasse on paitsi kaiken kokenut vahtipoikiemme ykkönen, myös eräänlainen design-ikoni Marilyn Monroen tapaan. Lassen vetoavin kerjäämisasento, pingviini, on ikuistettu Laika-Design Oy:n Lasse-tuotesarjassa. Näitä herkkiä Lasse-kuvioisesta kankaasta valmistettuja tuotteita myydään Laikan verkkokaupassa sekä ainakin Ateneumin taidemuseon myymälässä.