Reissumies

Reissumies ilmestyi pihallemme aivan yllättäen. Se ei puhua pukahtanut, mutta siitä huokuva eläimellinen viisaus teki sanomattoman vaikutuksen. Koiran alkuperäistä kutsumanimeä en tiedä, mutta Harri olisi minun mielestäni ollut hyvä nimi harmaalle hirvikoiralle.

Reissumies Harri ehti reilun kahden viikon oleskelunsa aikana kotiutua ja tulla hyväksytyksi vahtituvan mäyräkoirien laumaan. Onni menetti sydämensä täysin pussaten ja halaten Harria ehtimästä päästyään. Lasse oli vähän varovainen isokokoisen kaverinsa lähettyvillä ja Tore puolestaan otti Harrilta heti luulot pois. Toren varoittava murina kuului kesken unienkin, jos Harri alkoi lähestyä Toren luita.

Harri oli nähtävästi nuori hirvikoira, joka oli jäänyt omistajillaan huonolle hoidolle ja lopulta laskettu irti. Totuus asiassa tuskin koskaan selviää. Lukuisiin katoamisilmoituksiimme vastasi aiemman omistajan sijasta henkilö, jonka perhe oli valmis tarjoamaan hyvän kodin Harrille.

Uuden omistajan lähdettyä Harri mukanaan, oli lauma ihmeissään ja surullinen. Kaikki pojat ovat vielä päivienkin jälkeen alakuloisia ja varsinkin Onni, jolle oman idolin lähtö on todella tiukka paikka.

Kiitos reissumies käynnistäsi ja onnea uuden elämän alkuun!