Totuus on kuollut, eläköön totuus!

Helsingin Sanomat kertoo 3.9.2016 presidenttiehdokas Donald Trumpin vaimon Melanien

vaativan miljoonakorvauksia Daily Mail -lehdeltä ja eräältä bloggarilta. Syynä on se, että Melanien oli väitetty toimineen eräässä seuralaispalvelussa 1990–luvulla. Välittömänä assosiaationa, ehkä juuri mainitusta vuosikymmenestä johtuen, muistin itsekin jokin aika sitten joutuneeni vihapuhehyökkäyksen ja mustamaalauksen kohteeksi. Erään henkilön jakaman perättömän väitteen mukaan en olisi 1990–luvulla ollut työsuhteessa Helsingin yliopiston

filosofian laitokseen.

Vuosi 2016 jää minulle mieleen vuotena, jolloin totuus kuopattiin. Toivottavasti ei kuitenkaan kaikkien toimesta ja lopullisesti. Politiikassa valhe näyttää monessa yhteydessä osoittautuvan totuutta tehokkaammaksi välineeksi ihmisten mielikuvien muokkaamisessa. Ilmiö on hallinnut uutisointia kuluneen vuoden aikana niin idässä kuin lännessä sekä myös kotona Suomessa.

Valheiden ja perättömyyksien jakaminen toimii tehokkaasti ainakin siitä syystä, että olemme luontaisesti taipuvaisia uskomaan siihen mitä luemme tai kuulemme. Miksi tämä media tai tuo henkilö valehtelisi? Emme juurikaan pohdi mikä on kyseisen tahon motiivi esittää käsityksiään? Vääriin tietoihin pohjautuva propaganda toimii hyvin myös sen vuoksi, että jatkuva lähdekriittisyys toisten puheisiin tai luettuun liittyen kuluttaa ihmisen voimia. Perättömien tietojen oikaiseminen on käytännössä yleensä jokseenkin mahdotonta ja oikaistun sekä väärän tiedon käsittely aiheuttaa tiedon vastaanottajassa myös ikäviä tuntemuksia.

Olkoonkin, että perättömien tietojen jakaminen on tullut helpoksi sähköpostin ja sosiaalisen median ansiosta, voi myös tietojen oikaiseminen onnistua aiempaa nopeammin ja tehokkaammin. Kokeillaan! Humanistisen tiedekunnan 23.3.1993 päivätty pöytäkirjaote kertoo minulle myönnetystä jatko-opiskeluoikeudesta ja muinaisesta työsuhteestani filosofian laitokseen todistaa vs. professori Esa Saarisen 4.5.1993 allekirjoittama työtodistus. Olisipa vain meilläkin mahdollisuus vaatia perättömien tietojen esittäjiltä miljoonia!

Towards the 21st Century Education

-->

Removable schools

The Finnish schooling and education system is widely appreciated and mostly due to it’s results in international comparisons. It is also being exported to countries that will improve it’s existing schooling system.

The Finnish schooling and education system is though hardly ground breaking when inspected closer at a national level. The body and dynamics date back to the 70’ies when the state took over the educational system and converted it to resemble the Soviet model. Today the learning results in PISA research are better compared to many other countries, but the development of the system is piecemeal and aims at holding the current placement in the international competition.

In other words you should consider picking up and combining the good and worthy of the Finnish system and design a system of your own. I have developed a schooling system that grounds on the good in the Finnish system but brings in elements from today’s technological achievements and gives as a result young people a fast lane to work life without lack of motivation and years of further searching of his or hers own future branch. This method would suit especially for countries and educational systems that enhance flexible moves in order to boost the national economic growth.

Please do not hesitate to contact Mr Sauli Solhagen via LinkedIn. I am an experienced teacher and specialist in the Finnish schooling and education system as well as a philosopher with education and development of society in focus.

2000-luvun koulutuksen mahdollisuudet

Siirrettävä koulu

Olympiapurjehtijat valitsevat taktisesti vaikka hitaamman ja pidemmän reitin maaliin, jos kilpakumppanit seuraavat samalla kurssilla ja pysyvät takana. Samanlainen on tilanne Suomen valtiollisella koulutusmonopolilla, joka ei suuresta koostaan johtuen kykene uudella vuosituhannella vaadittavaan ketteryyteen eli reagoimaan ympärillä kiihtyvällä vauhdilla tapahtuvaan muutokseen. Purjehduksessa kärkipaikan säilyttäminen muuttuu vaikeaksi, kun kilpailijat eivät vain seuraa johtavaa venettä vaan hakevat uusia ja parempia tuulia radan muilta alueilta.

Toisaalta kaikkihan on hyvin niin kauan kun missään muualla ei ryhdytä hakemaan uusia tuulia eli kehittämään uusia pedagogisia tai huokempia ja tehokkaampia koulutuksen järjestämiseen liittyviä ratkaisuja. PISA –tutkimusten tulokset perustuvat kansainvälisiin oppimisvertailuihin ja monet maat sijoittuvat niissä Suomea huonommin. Suomi kehittää koulutusjärjestelmäänsä pienin varovaisin askelin, koska pyrkii taktisesti pitämään itsensä koulutuksen kärkijoukossa.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän pohjalta ja sen hyviä puolia nykyteknologian kanssa yhdessä hyödyntäen on kuitenkin mahdollistaa muodostaa kilpailukykyisempi vaihtoehto. Olen muissa kirjoituksissani antanut viitteitä siitä minkälainen tulisi koulutusjärjestelmän olla, että vältettäisiin suurimmat nykyjärjestelmän tuottamat ongelmat. Niitä ovat mm. nuorisoikäluokkien myöhäinen siirtyminen työelämään ja suomalaisen työvoiman osaamistaso. 

Tarjoan koulutusjärjestelmän uudistamiseen ryhtyville tahoille henkilökohtaista tukeani ja pedagogista vaihtoehtoa, jonka avulla lapset ja nuoret valmistuvat nopeasti ensimmäiseen ammattiin ja voivat sen jälkeen valita jatkaako työelämässä vai opiskella pidemmälle teoreettisia osaamista edellyttäviin ammatteihin. Kehittämäni pedagoginen koulutusmalli perustuu laajaan kokemukseeni suomalaisen koulutusjärjestelmän asiantuntijana, opettajana sekä kasvatusfilosofina.

Eteenpäin yhtenä joukkueena?

Arvostamme ja kaipaamme, ainakin monet meistä, yhteistyötä, yhteenkuuluvuutta ja joukkuehenkeä. Riemuitsemme maajoukkueidemme menestyksestä ja nostamme niistä esiin lahjakkuuksia.

Tahdonponnistuksemme pyrkivät kaikin keinoin sulauttamaan todellisuuden ja ihanteet. Joukkuelajeissa ihaillaan joukkueen jäsenten yhteistyötä, mutta sitäkin tärkeämmäksi nousevat ratkaisevalla hetkellä tehdyt yksilösuoritukset. Kumpi oikeastaan on tärkeämpää yksilön venyminen vai yhteispeli-ihanteen noudattaminen?

Politiikan saralla pääsimme vastikään todistamaan kuinka kysymyksiä herättäneen puheenjohtajavaalin jälkeen yksi jos toinenkin kiirehti ilmoittamaan, että tästä jatketaan eteenpäin taas yhtenä joukkueena. Epäilen kuitenkin, että joukkueet henkisesti vahvoina olentoina ovat poliittiselta kartalta katoamassa, vaikka niistä heikkona hetkenä haetaan turvaa.

Ainutkertaiset ja persoonalliset elämänvalinnat vapaassa yhteiskunnassa korostavat ihmisen erityislaatuisuutta. Joukkueurheilussa, sodankäynnissä ja monilla työelämän sektoreilla toiminnan pelisäännöt ja tavoitteet ovat puolestaan kohtuullisen selkeät, joten siellä joukkueille on yhä kysyntää. Politiikan alueella vastaavia joukkuesuorituksia harvemmin näkee. Tavoitteet, pelisäännöt, ihmisluonto ja yhteiskunnan monimutkaisuus muodostavat niin vaikeasti hahmottuvan kokonaisuuden, että sitä ei joukkuetasolla juurikaan voi ymmärtää. Eikä sitä moni ymmärrä muutoinkaan.

Ne, jotka haikailevat eteenpäin menosta joukkueena, voisivat löytää sopivan ympäristön esimerkiksi Pohjois-Koreasta. Siellä yhteiskunta on tarkasti säänneltyä ja kontrolloitua kuten urheilussa. Onko siis parempi pyrkiä joukkueena eteenpäin vai totutella elämään yksilönä ja omiin yksilösuorituksiin pyrkien. Mitä vaaditaan siinä tapauksessa matti meikäläiseltä, että yhteiselo muiden kanssa onnistuisi?

Vaaditaanko kohtalokasta kamppailua elintilasta ja hyvinvoinnista, jossa vain toinen voittaa vai onko mahdollista kohota sellaiselle yhteiselämän tasolle, jolla kunnioitamme toisiamme ja arvostamme toistemme pyrkimyksiä? Elämän monimuotoisuutta todistaa molempien pyrkimysten esiintyminen yhtäaikaisesti. Vain sinä, geeniesi ja historiasi tuotteena tiedät ja tunnet mikä on sinulle ominaisin tapa toimia ja elää.