Eteenpäin yhtenä joukkueena?

Arvostamme ja kaipaamme, ainakin monet meistä, yhteistyötä, yhteenkuuluvuutta ja joukkuehenkeä. Riemuitsemme maajoukkueidemme menestyksestä ja nostamme niistä esiin lahjakkuuksia.

Tahdonponnistuksemme pyrkivät kaikin keinoin sulauttamaan todellisuuden ja ihanteet. Joukkuelajeissa ihaillaan joukkueen jäsenten yhteistyötä, mutta sitäkin tärkeämmäksi nousevat ratkaisevalla hetkellä tehdyt yksilösuoritukset. Kumpi oikeastaan on tärkeämpää yksilön venyminen vai yhteispeli-ihanteen noudattaminen?

Politiikan saralla pääsimme vastikään todistamaan kuinka kysymyksiä herättäneen puheenjohtajavaalin jälkeen yksi jos toinenkin kiirehti ilmoittamaan, että tästä jatketaan eteenpäin taas yhtenä joukkueena. Epäilen kuitenkin, että joukkueet henkisesti vahvoina olentoina ovat poliittiselta kartalta katoamassa, vaikka niistä heikkona hetkenä haetaan turvaa.

Ainutkertaiset ja persoonalliset elämänvalinnat vapaassa yhteiskunnassa korostavat ihmisen erityislaatuisuutta. Joukkueurheilussa, sodankäynnissä ja monilla työelämän sektoreilla toiminnan pelisäännöt ja tavoitteet ovat puolestaan kohtuullisen selkeät, joten siellä joukkueille on yhä kysyntää. Politiikan alueella vastaavia joukkuesuorituksia harvemmin näkee. Tavoitteet, pelisäännöt, ihmisluonto ja yhteiskunnan monimutkaisuus muodostavat niin vaikeasti hahmottuvan kokonaisuuden, että sitä ei joukkuetasolla juurikaan voi ymmärtää. Eikä sitä moni ymmärrä muutoinkaan.

Ne, jotka haikailevat eteenpäin menosta joukkueena, voisivat löytää sopivan ympäristön esimerkiksi Pohjois-Koreasta. Siellä yhteiskunta on tarkasti säänneltyä ja kontrolloitua kuten urheilussa. Onko siis parempi pyrkiä joukkueena eteenpäin vai totutella elämään yksilönä ja omiin yksilösuorituksiin pyrkien. Mitä vaaditaan siinä tapauksessa matti meikäläiseltä, että yhteiselo muiden kanssa onnistuisi?

Vaaditaanko kohtalokasta kamppailua elintilasta ja hyvinvoinnista, jossa vain toinen voittaa vai onko mahdollista kohota sellaiselle yhteiselämän tasolle, jolla kunnioitamme toisiamme ja arvostamme toistemme pyrkimyksiä? Elämän monimuotoisuutta todistaa molempien pyrkimysten esiintyminen yhtäaikaisesti. Vain sinä, geeniesi ja historiasi tuotteena tiedät ja tunnet mikä on sinulle ominaisin tapa toimia ja elää.