Yllättävä vieras

Lauantai oli yksi kesän ensimmäisiä todella lämpimiä ja upeita päiviä. Nautimme siitä yhdessä Lassen kanssa Lasse sylissäni puutarhakeinussa kiikkuen. Lassen silkkiset korvat lepattivat tuulessa ja silmät vetäytyivät viiruiksi kirkkaassa auringonpaisteessa.

Lassen halvaantuminen muutama vuosi sitten ja sen valtavan elämänhalun ansiosta tapahtunut nopea toipuminen leikkauksesta hämmästyttävät aina uudestaan ja uudestaan. Oli onnekasta saada Lasse vieraassa maassa taitavimman mahdollisen kirurgin käsiin.

Lassen traaginen, mutta onnekas seikkailu yhdessä monien muiden aikaisempien kokemustemme kanssa, sai minut keinuessamme miettimään, että elämässä tarvitaan onnea. Jos hyvin käy ja onni lopulta alkaa potkia, voi pian tuntua siltä kuin se potkisi aina vain useammin ja entistä lujemmin.

Tyytyväisen ylpeänä maalattua seinää ihaillessani tulee vielä mieleeni, että onni maistuu erityisen makealta, jos sillä on yhteys omakohtaisesti koettuihin haasteisiin ja niistä selviytymisiin. Sitkeydellä, pitkäjänteisyydellä ja päättäväisyydellä ei kenties ole välitöntä tekemistä onnen kanssa, mutta ei voi välttyä ajatukselta, että onnellakin on oma osuutensa monien asioiden kulussa.

Kuin muistutuksena katoavaisuudestaan onni kuitenkin aina hylkää. Nähtävästi sen luonteeseen kuuluu palata ja ilmaantua voidakseen taas kadota.

Kuka tietää, kenties on olemassa jopa jonkinlainen onnen pyörre, johon voi joutua ja jossa onnen voi kokea toistuvasti ellei peräti jatkuvasti. Tuona aurinkoisena päivänä Lassen kanssa keinuessani tunsin taas olevani onnellinen.

Seuraava päivä oli sunnuntai ja aurinko porotti jälleen täydeltä laidalta. Olin parhaillaan tekemässä eteisen remonttia, kun sain yhtäkkiä hieraista silmiäni. Pihalle oli kuin tyhjästä ilmestynyt koira. Kookas karkuri oli kovin janoinen, joten tarjoamalla sille raikasta vettä ja nakkia purtavaksi minulle ei tuottanut vaikeuksia saada siitä itselleni uutta kaveria.

Miten tämän karkulaisen kanssa lopulta käy, on vielä vaikea sanoa. Omistaja joko löytyy tai sitten ei, mutta ainakin koira välttyi päätymästä auton tai junan alle. Eikö tässä tapahtumisen virrassa ole jo vähän kohtuuttoman paljonkin onnea?