Tervetuloa filosofian pariin!

Filosofin vahtituvassa lähinnä haukutaan ohikulkijoita, mutta siellä on myös satunnaista filosofista toimintaa.

sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Löytyikö aikaa?


Rupattelin päivänä eräänä tuttavani kanssa, joka kertoi aikovansa ryhtyä harrastamaan liikuntaa. Ongelmana vain oli, että hän ei oikein tahdo löytää aikaa siihen. Aikani tuumailtuani huomasin, että eihän minullakaan ole aikaa. Ja sitten muistin mäyräkoiramme Onnin.

Keskimmäinen koiristamme on uskomaton pallotaituri. Pääasiallisena pelivälineenä sillä on tennispallo, joka on juuri sopivan kokoinen leukojen väliin ja jolla on sopiva kimmoisuus vielä varsin repaleisenakin ja koko karvapinta irtirevittynä. Onnin pallotaituruus ei ole pelkästään myötäsyntyistä lahjakkuutta, vaan siihen on tarvittu myös loputon määrä harjoittelua.

Onnillakaan ei ole aikaa. Onnihan on eläin. Eläimillä ei asiantuntijoiden mukaan ole kieltä, siis kielioppia ja sanakirjaa, joten eläimillä ei myöskään voi olla aikaa. Onnia ei ajan puute kuitenkaan haittaa. Onni pelaa palloa niin kauan kuin huvittaa ja riippumatta siitäkin huvittaako ketään heitellä palloa. Peli etenee siten, että jos Onnin valitsema pelikaveri ei riittävän nopeasti heitä palloa, niin seurauksena on armotonta haukkumista, kunnes pallo taas lentää.

Seuraavalla kerralla tavatessamme aionkin kysyä tuttavaltani onko hän löytänyt aikaa. Nimittäin minä en ainakaan ole. Enkä tunne ketään toistakaan, joka olisi löytänyt. Aikahan on vain sana.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Uintiretkellä


Vahtituvan vahtipojat vierailivat lauantaina uimahallissa Hyvinkäällä. Pakkanen oli edelleen kipakkaa, joten liikunnantarvetta oli hyvä lähteä purkamaan sisätiloihin.

Pojat kuuntelivat uimaopettajan ohjeita tarkasti ja antoivat vielä toisilleenkin ohjeita. Pelastusliivit voidaan seuraavalla kerralla jättää altaan reunalle.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Kauneutta ympärillämme


Runsas lumentulo herkisti pohjoisen luontomme. Kaikki kynnelle kykenevät kiiruhtavat vapaahetkinään ikuistamaan ja ihmettelemään maisemia parhaimmillaan. Väistämättä tulee ajatelleeksi, että jos me ihmiset kykenisimme luomaan jotain yhtä kaunista, meillä ei olisi varaa siihen.

Ympäristöllämme on kuitenkin oma historiansa, kuten on myös sen muovaamilla kauneusihanteilla. Pohjolassa lumi tasoitti maiseman, hautasi alleen bysantin ja syntyi Aalto. Hohtavien järven selkien ja ahtojäiden jäljiltä meille oli helppo myydä kodin kylmäkoneet, kylpyammeet ja viileä linjakkuus. Olemme tajunneet, että ihmisen luoman ympäristön ei tarvitse olla hinnaltaan kallista. Olennaisempaa on kyky tunnistaa ja nähdä kauneutta.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Tie onneen


Työskennellessäni muutamia vuosia teknisen työn opettajana kiinnitin huomiota oppilaiden heikkoon kärsivällisyyteen. Kärsimättömän oloisia oppilaita tuntui mahtuvan kaiken ikäisten joukkoon, aina pienistä neljäsluokkalaisista ammattikoululaisiin saakka. Nuorimmissa oppilasryhmissä kärsimättömiä oli eniten.

Kärsivällisyys, etenkin kärsimystä aiheuttava välittömien tarpeiden hillintä, näyttää kehittyvän iän myötä. Kiinnostuin kokeilemaan, voisiko kärsivällisyyden kehittämiseen vaikuttaa oman oppiaineen kautta.

Annoin kaikille opetusryhmilleni, erityisluokkia myöten, saman vaativan työn. Tehtävänä oli muotoilla lankunpätkästä astia tai kulho pelkkiä käsityökaluja käyttäen. Seuraukset olivat mykistäviä. Jokainen ryhmä otti haasteen innokkaasti vastaan. Vaikka projektin ajallinen kesto yllätti oppilaat, ei heidän keskittyneiltä kasvoiltaan voinut lukea ikävystymistä tai tyytymättömyyttä. Joillekin harvoille yläasteen oppilaille tehtävä uhkasi osoittautua ylivoimaiseksi, mutta ryhmäpaine sai heidätkin ponnistelemaan loppuun saakka. Vilkkaille ja energisille erityisoppilaille tehtävä sopi hyvin.

Miltei lukukauden pituiseksi venynyt urakka antoi oppilaille mahdollisuuden syventyä kiireettömästi haastavan materiaalin työstämiseen ja kokea muodon synnyttämisen ihanuuden ja tuskan. Karkean pinnan hiominen mahdollisimman sileäksi muodostui monille kunnia-asiaksi.

Oppilaiden työskentelyä seuratessani mietin, olisiko koululla mahdollisuudet edesauttaa onnellisuuden määrän kasvua yhteiskunnassa näin yksinkertaisin keinoin. Edetään rauhallisesti, tarjotaan tiedon rinnalla mahdollisuuksia kehittää muodon- ja kauneudentajua sekä tuetaan oppilasta omien luonteenominaisuuksiensa tunnistamiseen ja hallintaan.