Vapaata vai valvottua ajattelua?

Kerroin taannoin ystävälleni valmistuneeni kaksi vuotta kestäneestä filosofisen praktiikan koulutuksesta. Ensi reaktionaan hän kysyi: ”Kuka valvoo filosofeja?” Hyvää tarkoittavana ihmisenä hän oli aidosti huolissaan hädänalaisten ihmisten puolesta, jotka eivät ehkä filosofin taholta saisi asianmukaista apua tarpeisiinsa.

Mieleeni juolahti myöhemmin, että filosofeja olisi ehkä historian saatossa voinut valvoakin huolellisemmin. Marxin ja Leninin kirjoitusten seurauksena siirtyi maailman liikakansoitus ainakin vuosilla eteenpäin. Varsinaisten filosofisten järjestelmien lisäksi myös pyhiin ilmoituksiin uskomusjärjestelmänsä perustaneet kansat ja oppisuunnat ovat pyyhkineet omista ja kilpailijoidensa riveistä kokonaisia miessukupolvia.

Aatteiden ja uskomusjärjestelmien sisällöissä korostetaan usein rakkauden ja yhteisöllisyyden merkitystä. Tavoitteet ja niiden soveltamisen aiheuttama uhka tai ei-toivotut seuraukset sopivat kuitenkin huonosti yhteen. Oppien ja ajatusten tulkitseminen ja käytäntöön vieminen on pakottanut kohtalokkaasti määrittelemään eron oman ryhmän ja siihen kuulumattomien välille. On turvallista ja helppoa syntyä siihen ryhmään ja sen ajatuksellisen suuntauksen vaikutuspiiriin, joka on aina oikeassa. Valitettavasti kuitenkin juuri oikeassa oleminen on kaikkein vaarallisinta, niin itselle kuin muillekin.

Filosofisen praktiikan perinne juontaa antiikkiin ja etenkin Platonin kirjaamiin dialogeihin. Sokrateen keskustelujen innoittama perinne on saanut aikojen saatossa lukuisia muotoja ollen edelleen elinvoimainen. Yhtä lailla katolisen kirkon piirissä yleisessä ripittäytymisessä kuin filosofisessa praktiikassakin on pohjimmiltaan kyse kahden henkilön luottamuksellisesta vuorovaikutuksesta.

Länsimaisen yhteiskunnan perusarvoihin kuuluu vapaus monissa muodoissaan. Filosofisen praktiikan yhteydessä se tarkoittaa ainakin vapautta tulla filosofin luokse ja pelotta tuoda ajatuksensa ja kokemuksensa yhteisesti keskusteltaviksi. Filosofinen praktiikka liikkuu toki historiallisesti vaarallisilla vesillä, mutta liputtaa silti vapaan ajatustenvaihdon puolesta.

Käsityöläinen

Antiikin filosofit pohtivat erilaisia taitoja. Osa taidoista edellytti harjoittelun kautta saatua sormituntumaa tai vaistomaista kykyä, kuten huilunsoitto, lääkintätaito tai purjehdus. Joihinkin liittyy enemmän tietämistä, jolla tarkoitettiin laskemista, mittaamista ja punnitsemista. Esimerkkejä sellaisista taidoista olivat laivan- ja talonrakennus. Tieteellisesti merkittävimmiksi kohotettiiin teoreettiseen tietoon perustuvat taidot kuten geometria ja matematiikka.

Platonin ja Aristoteleen pohdinnat taidoista ja tekniikoista ovat tärkeä osa kulttuuriperintöämme. Heidän tapansa arvottaa kädentaidot symbolisia kielen taitoja vähempiarvoisiksi määrittää ajatteluamme ja arvojamme vielä tänäkin päivänä.

Käsityöläinen omaa Platonin mukaan aitoa tietoa, joka on valmistustaitoa ja ilmenee kykynä käsittää tietyn valmistusprosessin edellyttämät vaiheet ja nähdä lopputulos valmiina mielessään jo ennen työhön ryhtymistä.

Syksyllä 88-vuotiaana kuollut James Krenov oli yksi maailman tunnetuimpia käsityöläisiä. Hän valottaa monissa kirjoissaan kaapin tekemiseen liittyviä hienouksia. Englanniksi tämän käsityöalan taitajaa kutsutaan nimellä “Cabinetmaker”, kaapintekijä. James Krenovin elämästä kertovia muistokirjoituksia on luettavissa esimerkiksi NY Timesista tai Timesonline-sivuilta.

Krenovin valmistustaidon keskeisiin tekijöihin kuuluu syvällinen ymmärrys käytetyn materiaalin ominaisuuksista ja mahdollisuuksista. Toinen hänen korostamansa seikka liittyy tekijän valmistusvaiheessa syntyvään yhteyteen työnsä kanssa. Itse valmistettuja käsihöyliä käyttäen saadaan parempi tuntuma puuhun sitä työstettäessä, jolloin työn jälki on parempi. Krenovin opeissa zeniläinen lähestymistapa yhdistyy nykyajan huippu-urheilun fysiologiseen tietämykseen. Tässä suhteessa myös Krenovin omaan valmistustaitoon liittyvä ymmärrys ja tieto ylittää käsityöläisille Antiikissa määritellyt vaatimukset.

Kuvassa on krenovilaisvaikutteinen kaappi, jonka valmistin J. P. Vilkmanin ohjauksessa. Vilkman opiskeli Krenovin perustamassa puualan oppilaitoksessa Kaliforniassa ja eräitä hänen töitään esitellään Krenovin kirjassa With Wakened Hands.