Pari huomiota koulutuksesta

Mielenilmaus hallituksen suunnitelmia vastaan 18.9.2015

Sitran julkaisussa ”Maa, jossa kaikki rakastavat oppimista”(2015) nostetaan esiin teemoja, joista tulisi käydä avointa ja kriittistä keskustelua. Johtaja Tiina Silander toteaa osuudessaan, että koulu ei enää vastaa aikamme tarpeisiin ja että tieto ja oppiminen eivät enää ole sidoksissa kouluihin ja oppilaitoksiin. Näinhän se todella on, sillä vapaasti saatavilla oleva tieto on jokaisen ulottuvilla vaikkapa älypuhelimen näytöllä ja se, mikä ei liiku vapaasti, on tarkoin palomuureilla suojattua. Yleissivistys, jonka jakamiseen peruskoulu on luotu, löytyy tällä hetkellä jo lähes jokaisen kämmeneltä.

Ilmiöpohjainen opetus pyrkii rikkomaan oppiaineiden  väliset rajat. Filosofi Lauri Järvilehdon mielestä oppimisessa pitää huomioida jokaisen omat kiinnostuksen kohteet. Jollain tavoin maailmasta pitäisi myös kyetä erottamaan ja hahmottamaan ilmiökokonaisuuksia, joihin perehtymällä oppii oppimaan uudella tavalla ja uusia asioita. Miksei ajateltaisi saman tien vielä hieman pidemmälle kuin Järvilehto. Voisiko tuo ilmiö, josta lapsi tai nuori on kiinnostunut, olla jokin hyödyllinen taito tai ammatti, jonka harjoittajaksi hän voisi heti peruskoulun jälkeen halutessaan ryhtyä? Olisiko jollain tavoin epäeettistä, hieman kuin lapsityövoiman käyttöä, jos lapset oppisivatkin peruskoulussa itseään kiinnostavan ammatin perusteet ja samassa yhteydessä perustaidot siinä selviämiseen ja alan jatkokoulutukseen hakeutumiseen? Olisiko se jotenkin enemmän väärin kuin käyttää yhdeksän vuotta lapsen elämästä ennalta määrättyjen sisältöjen pänttäämiseen kaikille, joista osa ei niitä kuitenkaan opi tai tule ikinä muistamaan saati tarvitsemaan?

Opettajankoulutus, koulurakennukset, hankerahoitukset ja oppiainejako saavat Sitran valikoimilta vaikutusvaltaisilta kirjoittajilta kyytiä. Japanissa vaaditaan poliittistaloudellisista syistä (”Abenomics”) humanististen ja yhteiskuntatieteellisten opintojen rahoituksen rajua vähentämistä yliopistoista. Tällaisiin toimiin ei olisi tarvetta, jos lapset ja nuoret saisivat ammatin jo peruskoulussa, Silloin olisi yliopistoissakin ehkä valikoituneempia ja motivoidumpia opiskelijoita, eikä niitä, jotka vielä miettivät mille alalle suuntautua ”isoina”.