Mielenilmaus hallituksen suunnitelmia vastaan 18.9.2015 |
Ilmiöpohjainen opetus pyrkii rikkomaan oppiaineiden väliset rajat. Filosofi Lauri Järvilehdon mielestä
oppimisessa pitää huomioida jokaisen omat kiinnostuksen kohteet. Jollain tavoin
maailmasta pitäisi myös kyetä erottamaan ja hahmottamaan ilmiökokonaisuuksia,
joihin perehtymällä oppii oppimaan uudella tavalla ja uusia asioita. Miksei
ajateltaisi saman tien vielä hieman pidemmälle kuin Järvilehto. Voisiko tuo
ilmiö, josta lapsi tai nuori on kiinnostunut, olla jokin hyödyllinen taito tai
ammatti, jonka harjoittajaksi hän voisi heti peruskoulun jälkeen halutessaan ryhtyä? Olisiko jollain tavoin epäeettistä, hieman kuin lapsityövoiman
käyttöä, jos lapset oppisivatkin peruskoulussa itseään kiinnostavan
ammatin perusteet ja samassa yhteydessä perustaidot siinä selviämiseen ja alan jatkokoulutukseen hakeutumiseen? Olisiko se jotenkin enemmän väärin kuin käyttää yhdeksän vuotta lapsen elämästä ennalta määrättyjen sisältöjen
pänttäämiseen kaikille, joista osa ei niitä kuitenkaan opi tai tule ikinä muistamaan
saati tarvitsemaan?
Opettajankoulutus,
koulurakennukset, hankerahoitukset ja oppiainejako saavat Sitran valikoimilta vaikutusvaltaisilta kirjoittajilta kyytiä. Japanissa
vaaditaan poliittistaloudellisista syistä (”Abenomics”) humanististen ja yhteiskuntatieteellisten
opintojen rahoituksen rajua vähentämistä yliopistoista. Tällaisiin toimiin ei olisi tarvetta, jos lapset ja nuoret
saisivat ammatin jo peruskoulussa, Silloin olisi yliopistoissakin ehkä valikoituneempia ja
motivoidumpia opiskelijoita, eikä niitä, jotka vielä miettivät mille alalle
suuntautua ”isoina”.