Postikortteja tulevaisuuteen

Miksi ei blogissani enää tapahdu mitään? Ehkä elämässä ei muutenkaan tapahdu mitään ja vaikka tapahtuisikin, niin miksi siitä pitäisi raportoida kaikelle maailmalle?

Olen ymmärtänyt, että Internetiin ilmestynyt aineisto ei koskaan katoa sieltä. Jos tieto pitää paikkansa, on Internetin avulla kenen hyvänsä helppo tavoittaa tulevat sukupolvet eli lähestyä ihmisiä, jotka tulevat syntymään vasta vuosien kuluttua. Uskomatonta! Tähän asti vain ne ihmiset ovat eräässä mielessä kyenneet saamaan kontaktin myöhemmin syntyneiden sukupolvien kanssa, jotka ovat tehneet jotain toisten mielestä säilyttämisen arvoista, kuten urotekoja, kirjoja, kuvia tai muuta vastaavaa.

Tänään, saati sitten tulevaisuudessa, tuskin kukaan on kiinnostunut siitä, missä juuri minä olen eläessäni matkustellut ja syönyt, keitä olen tavannut tai mitä mieltä olen vaalituloksesta. Mitä tulevaisuuden ihmisille sitten pitäisi tai kannattaisi sanoa, kun siihen tällainen ainakin toistaiseksi ilmainen keino näyttää meille kaikille olevan tarjolla?

Yllätyin kuullessani erään isovanhemmistani harrastaneen valokuvausta. Joku hänen puuhailuistaan kauan hänen kuolemansa jälkeen perille päässyt henkilö oli kiitellyt tätä merkittävästä aikalaistensa arjen dokumentoinnista. Tiedä sitten, arvasiko kuvaaja itse harrastavansa jotain tulevien sukupolvien silmissä arvokasta.

Valokuvauslaitteet ja kuulopuheiden perusteella paksut albumit katosivat kuitenkin teille tietymättömille eikä niiden vaiheista mahdollisesti tietäviä enää taida olla edes elossa.

Internetin kestävyys ajan hammasta vastaan jää nähtäväksi. Blogin avulla voi itse kukin kuvitella lähettävänsä postikortteja tulevaisuuteen. Minkälaisia terveisiä postikorttiin kirjoittaa kertoo samalla tietysti myös jotain lähettäjän persoonasta ja mielenkiinnon kohteista.