Tervetuloa filosofian pariin!

Filosofin vahtituvassa lähinnä haukutaan ohikulkijoita, mutta siellä on myös satunnaista filosofista toimintaa.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Vapaata vai valvottua ajattelua?

Kerroin taannoin ystävälleni valmistuneeni kaksi vuotta kestäneestä filosofisen praktiikan koulutuksesta. Ensi reaktionaan hän kysyi: ”Kuka valvoo filosofeja?” Hyvää tarkoittavana ihmisenä hän oli aidosti huolissaan hädänalaisten ihmisten puolesta, jotka eivät ehkä filosofin taholta saisi asianmukaista apua tarpeisiinsa.

Mieleeni juolahti myöhemmin, että filosofeja olisi ehkä historian saatossa voinut valvoakin huolellisemmin. Marxin ja Leninin kirjoitusten seurauksena siirtyi maailman liikakansoitus ainakin vuosilla eteenpäin. Varsinaisten filosofisten järjestelmien lisäksi myös pyhiin ilmoituksiin uskomusjärjestelmänsä perustaneet kansat ja oppisuunnat ovat pyyhkineet omista ja kilpailijoidensa riveistä kokonaisia miessukupolvia.

Aatteiden ja uskomusjärjestelmien sisällöissä korostetaan usein rakkauden ja yhteisöllisyyden merkitystä. Tavoitteet ja niiden soveltamisen aiheuttama uhka tai ei-toivotut seuraukset sopivat kuitenkin huonosti yhteen. Oppien ja ajatusten tulkitseminen ja käytäntöön vieminen on pakottanut kohtalokkaasti määrittelemään eron oman ryhmän ja siihen kuulumattomien välille. On turvallista ja helppoa syntyä siihen ryhmään ja sen ajatuksellisen suuntauksen vaikutuspiiriin, joka on aina oikeassa. Valitettavasti kuitenkin juuri oikeassa oleminen on kaikkein vaarallisinta, niin itselle kuin muillekin.

Filosofisen praktiikan perinne juontaa antiikkiin ja etenkin Platonin kirjaamiin dialogeihin. Sokrateen keskustelujen innoittama perinne on saanut aikojen saatossa lukuisia muotoja ollen edelleen elinvoimainen. Yhtä lailla katolisen kirkon piirissä yleisessä ripittäytymisessä kuin filosofisessa praktiikassakin on pohjimmiltaan kyse kahden henkilön luottamuksellisesta vuorovaikutuksesta.

Länsimaisen yhteiskunnan perusarvoihin kuuluu vapaus monissa muodoissaan. Filosofisen praktiikan yhteydessä se tarkoittaa ainakin vapautta tulla filosofin luokse ja pelotta tuoda ajatuksensa ja kokemuksensa yhteisesti keskusteltaviksi. Filosofinen praktiikka liikkuu toki historiallisesti vaarallisilla vesillä, mutta liputtaa silti vapaan ajatustenvaihdon puolesta.