Puuarkkitehtuuria vanhuksille?

Naapuritontille nousi upea Liebherr–merkkinen nostokurki. Sen korkeuksista loistavien kirkkaiden valojen turvin löydän helposti pimeään liiteriimme polttopuita hakemaan.

Tulevan vanhustentalon tontilla sijainnut korkea kallio jauhettiin kivimurskaksi ja kuljetettiin loputtoman tuntuisen rekkarallin avulla pois. Syntyneen syvän montun pohjalle on nyt valettu perustukset ja pian päästään nosturin avulla asettelemaan betonielementtejä paikoilleen.

Kauppalehden Optiossa nro 19/2010 haastatellaan palkittua puurakentamiseen erikoistunutta arkkitehti Hermann Kaufmannia. Itävaltalainen kehuu suomalaisen puuarkkitehtuurin temppeleitä kuten esim. Sibelius-taloa. Haasteeksi Kaufmann näkee Suomessa puun ottamisen käyttöön suurimittakaavaisessa rakentamisessa.

Hän kiinnittää huomiota myös toiseen pitkällä tähtäimellä merkittävään kysymykseen. Mistä löydämme tulevaisuudessa kädentaitajia? Nykynuoret kasvavat digitaalisessa maailmassa, eivätkä valmistuttuaan tiedä puusta tai mistään muustakaan materiaalista mitään.

Toivon, että vanhukset tulevat viihtymään uudessa rakennuksessaan riippumatta siinä käytetyistä rakennusmateriaaleista. Heidän nuoruudessaan kädentaidot olivat suorastaan edellytys aikuisuuteen kasvettaessa ja heillä riittäisi myös ymmärrystä arvostaa puurakentamista, varsinkin tässä Kauklahden rakennushistoriallisesti arvokkaaksi luokitellussa ympäristössä.