Herätys

Kattoremontin loppusuora ajoittui yhteen kesän helleaallon kanssa. Tuulenvire olisi ehkä tehnyt hommasta liian miellyttävän. Fysiikka meni kuumuudesta ja rasituksesta niin sekaisin, että yöllä ei osannut nukkua. Tulihan uni lopulta.

Kännykän soittoääni jatkoi itsepintaisesti, kunnes pystyin vastaamaan. Katsoin samalla kelloa: puoli viisi! Puhelimeeni soittavat yleensä vain lehtimyyjät eivätkä hekään keskellä yötä. Tämä on varmaan jotain vakavaa. Talo on ehkä tulessa ja palokunta pyytää kaikkia poistumaan välittömästi.

“Täällä puhuu se pöydän ostaja. Tulin hakemaan sitä.” Ymmärsin, että puhun miehen kanssa, jolle olin myynyt huutonetissä hiljattain vanhan tarpeettoman pöydän, joka oli vuosikaudet vienyt tilaa varastossa. En ollut raaskinut aiemmin laittaa sitä myyntiin, koska se oli Billnäsin tuotantoa ja olin ehkä kuvitellut vielä jonain päivänä kunnostavani sen.

Muistin sopineeni pöydän ostajan kanssa, että hän todellakin tulee tänään ennen puolta päivää. Kysyin häneltä tietääkö hän mitä kello on ja että miksi hän soittaa jo nyt. Hän kertoi olevansa lähdössä kotiin häitään valmistelemaan. Sitten kysyin, että moneltako hän tulee pöydän noutamaan. Tähän mies vastasi, että hän on jo täällä.

Kun olin saanut vaatetta päälleni menin pihalle, jossa mies ähräsi perävaununsa kanssa. Kun kysyin miten hän näin aikaisin on liikkeellä, hän vastasi: “Olen maatalon poika”. Näin mielessäni kukon kiekumassa, kun aurinko jo porotti täällä kaupungissakin reilusti puunlatvojen yläpuolella ja tunsin aamuäreyteni samalla hetkellä poispyyhkäistyksi.