Mittaaminen ja mittaamattomuus

”Huolehdin tässä vaan omasta jaksamisestani. Päiväkausiin en ole nukkunut seuratessani vointiani näistä ruumiintoimintojani luotaavista digitaalisista instrumenteista. Verenpaineeni ja stressitasoni silti vain nousevat nousemistaan,” kertoi räjähtäneen oloinen kaveri työpaikallaan Mikko Martiskaisen piirtämässä sarjakuvassa.

Terveysteknologia on yksi kaikkein tärkeimmistä teknologian aloista. Oman painon ja ruumiintoimintojen seuraaminen mittaamalla ja punnitsemalla on monille suoranainen elinehto. Terveyden edistäminen perustuu paljolti juuri mittaamiseen. Lääkeaineiden väärä annostus voi suoraan vaikuttaa elinikään. Myös liikenteen sujuminen perustuu nopeusrajoitusten noudattamiseen ja auton kulloisenkin nopeuden mittaamiseen ja seuraamiseen. Elintarvikkeiden bakteeripitoisuudet voivat kasvaa liian suuriksi viimeisen syöntipäivän jälkeen, mitä enemmän neliöitä sen kalliimpi asunto ja mitä paremmat arvosanat todistuksessa sen suuremmat ovat mahdollisuudet opiskelupaikkaan ja edelleen työelämässä menestymiseen. Puusepänkin perusohje kuuluu: ”Mittaa kahdesti, sahaa kerran!”.

Terveyteen liittyvä kaikenlainen mittaaminen tuntuu perustellulta, mutta onko mikään elämän tai yhteiskunnan alue täysin rauhoitettu ja vailla suhdetta jonkinlaiseen mittaamiseen? Puhutaanhan jopa mittaamattoman arvokkaista aarteista. Mitä tarkoittaisi vastaavasti mittaamattoman arvokas elämä?

Luxusta

Tarkoitukseni oli tehdä näistä jakkaroista niin hienot, että ne olisi voitu myydä David Linleyn myymälässä Lontoon Belgravessa. Hintalapussa olisi vain kohtelias kehoitus kääntyä henkilökunnan puoleen. Aikojen kuluttua ne sitten myytäisiin uudelleen Bukowskilla.

Jakkarat ovat mahonkia ja tälläkin kertaa valmistin viilut käsin. Tällä tavoin sain saman värisävyn massiivipuisiin jalkoihin, kanteen ja sivusarjoihin. Suuritöisin vaihe ja koko homman juju, oli kannen kuvioitu viilutus. Kulmasta kulmaan jakautuvat sektorit ovat molemmissa jakkaroissa samanlaiset, mutta syykuvion suuntaa muuttamalla, muuttuu niiden ulkonäkö oleellisesti. Tämä ei vielä ole kovin omaperäistä, mutta yhdessäkään vastaavassa huonekalussa en ole aiemmin nähnyt syykuvion jatkuvan rikkoutumatta reunojen yli ja pohjan kautta takaisin kanteen.

Palapelin koossa pitäminen onnistui, mutta toista kertaa en tällaiseen harjoitukseen ryhdy. Myytäväksi ei näitä jakkaroita kaiken nähdyn vaivan jälkeen enää kannata laittaa. Kuka maksaisi kahdesta luxusjakkarasta niin paljon, että saisin vaivannäölleni vastinetta? Ja sitten on vielä eräs toinenkin juttu. David Linley saattaisi huomata erään pikku mokan, jonka myötä jakkarani muuttuivat kakkoslaaduksi.